Esiteltävät kulkuneuvot ovat klassikoita, jotka ovat peräisin arviolta 1950-luvulta. Molemmat ovat ajokuntoisia ja käytössä. Tosin arkipyöränä on muitakin kulkuneuvoja, mutta aina klassikoillekin tulee tilaisuutensa. Riippuen mihin ollaan menossa tai mikä polkupyörä sopii parhaiten asuun. Ainakin museoon mennään museopyörällä. Ja jos asuun kuuluu joko mekaaninen kello, kuten vedettävä Certina tai automaattinen Zenith, niin Jaguar on jo perusteltu valinta kulkumatkalle.
Molempiin pyöriin liittyy tarina. Pantherin kohdalla se on lyhyt: se on päätynyt vaihtokaupan kautta perheeseen. Vaihdossa meni 90-luvun Nopsa Picnic. Poikani Paavo teki hyvät kaupat. Renkaat ja satula on vaihdettu sekä kädensijat on uusittu.
Jaguarin kunnostus ei ollut niin helppoa. Lähtökohta oli surkean näköinen, ruosteinen romu, jossa oli kierot vanteet. Runkoa peitti harmaa ja sininen maalikerros –valitettavasti alkuvaihetta ei tullut ikuistettua valokuvana. Mutta alta näkyi myös Jaguarin merkki, joten hommaan oli ryhdyttävä. Rungossa oli aikamoinen rapsuttelu, jotta alkuperäisen mustan maalin sai esiin. Valitettavasti rungon kultamaalilla tehdyt koristelut vaurioituvat suurelta osin, mutta niitä voi palauttaa entisöimällä. Vanteista poistettiin ruoste teräsharjalla, ja sitten ne maalattiin mustaksi. Toinen poljin piti vaihtaa, toinen on edelleen alkuperäinen. Takalaakerin tarkistus osoitti, että vahva vaseliinikerros oli suojannut erittäin tehokkaasti laakereita. Ketjuja ei ole vaihdettu, vaan ruoste on irrotettu öljyllä ja polkemisella. Ketjut ovat selvästi kuluneet. Satula on Lepper, joka on siirretty saman Helkama Venuksesta. Valo ja dynamo ovat löytöjä. Kädensijat ovat omaa tuotantoa: polkupyörän sisäkumia taiteltuna kahteen kerrokseen –yksinkertainen, toimii ihan hyvin ja sopii pyörän ilmeeseen.
Kone ja Terä on tehnyt kovaa käyttöä kestäviä pyöriä, jotka kuuluvat kestotestin kärkikaartiin. Nykyisille pyörille ei ehkä voi ennustaa samanlaista kestoa.